Meijän luokalla on nyt virallisesti 9 poikaa ja 1 tyttö.
Eilen tuli taas kolme tyyppiä lisää, mut musta tuntuu et nuo oli viimeset uuet tyypit, et tällä kokoonpanolla mennään seuraavat kolme vuotta.
Toisaalta amis on ihan erillaista ku yläaste, mutta toisaalta aika samanlaista.
Koulunkäynnisä tietysti paljo eroavaisuuksia, mulla esim alkaa maanantaina ihan oikee koulu vasta 12.15, tunneilla tehään aika vähä teoriaa, vaan käytännösä ite naputellaan tietsikoilla yms.
Aattelin et tää olis mulle ihan uus alku, fresh start, puhas pöytä, kyllä te tajuutte. Ainaki tyylillisesti saa pukeutua ihan miten haluaa, kun yläastella jos jollaki oli vähä hassu paita tai farkut nii kahtottiin kieroon, piti olla massaa.
Varsinki kulttuurialalla saa olla ihan oma ittensä, aattelin tänää muuten käyä ostaa korkkarit, eikä se oo mikään big deal,
Toisaalta amiksesa on ihan samanlaiset sosiaaliset protokollat ja kirjottamattomat säädökset ku yläasteella. Tai ainaki mun mielestä.
Aattelin et voisin olla iha oma itteni, enkä se ujo tyttö joka ei ikinä uskalla sanua mitää, Jotenki se ei onnistunu, alussa oli tietty sitä kankeutta ku kukaan ei tuntenu toista yms, mut en jotenki koskaa päässy siit vaiheesta yli, et joo, tunnen kaikki nimeltä, mutta that's it.
En osaa mennä vaa johonki porukkaan, kaikki sanoo vaa koko ajan et hei arlene, oo sosiaalinen ja mee juttelee ni saat kavereita !
Entä jos ei osaa ?
Mulla tää on kyl vähä dejavu, täysin samanlaista ku seiskaluokalla, ku olin iha yksin. No nyt ehkä tunnen nuo tyypit paremmin ku seiskalla mun luokan. Se vuos oli aika kamala, jos iha rehellisiä ollaa.
Pahinta ehkä nyt ku aattelee täs koulus on se että pitää syödä yksin, Se jotenki on vaan aika paha mulle, en tiiä miks, mut se tuo eniten seiskaluokan mielee.
Nyt kuitenki oon itsevarmempi ja jos iha suoraa puhutaan nii olin seiskalla aika ruma. En kahtonu yhtää mitä laitan päälle, enkä meikannu yms.
Jos vertaa nykyaikaan nii oon tuttujen seurasa tosi puhelias, ja tuun toimeen ja joskus jopa aika hauskaki. Musta vaan tuntuu et nuo mun luokkalaiset, tai kukaa täälä koulusa ei tiiä sitä puolta musta, ne tuntee vaan sen superhiljasen ujon tyypin, ja se ärsyttää mua iha vitusti.
Ei kukaan haluu olla jotaki muuta ku oikeesti on.
Mä kestin sillo vuojen, mutten kyllä ikinä olis kestäny kokonaista kolmea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti