Mitäs mitäs, elämä rullaa aina vaan etennpäin.
Käytiin ekaan kertaan varmaan viikkoon soittamasa, ja kyllä ne piisit etteenpäin kulkee. Pikkuhiljaa.
Jotenki jo tosi väsymys, vaikka justiin ollu loma ja viikonloppuki. Sellanen tunne että ootan jotaki, ei kyllä itellekkään oo selvinny.
En sillä lailla oota lomaa koska sitä edetävällä viikollaon yhteishaku. Ja mulla on vaan tasan yks paikka mihin haluun mennä. Jos sinne en pääse, niin jaa-a. Really don't know.
Haluisin kait toivoa et se olis niinku kohtaloa tai jotaki, mutta...
Jotenkia alkaa huomamaamaan kuinka pieniä sun ongelmat on tähän asti ollu, ku alkaa miettimään mitä sää teet sitte koko loppu elämäs. Muutto jonnekki hevon jeeraan, rahaongelmat yms.
Siis so what, jos joku poika ei ihan digannukkaa susta?
Toisaalta tää saa vaan tajuamaan kuinka tärkeetä musa mulle on, ja korostaaa että sitä mää haluan tehä sen seuraavat 45 vuotta.
#A
Pakko sanua tämä: Mää ajattelen tätä asiaa niin, että ei kukaan kiellä sua tykkäämästä musiikista, kukaan ei vähättele sitä kuinka tärkeää se sulle on eikä kukaan vähättele sitäkään kuinka kovasti haluaisit siitä ammatin itelles. Mää ainakin haluan vaan että valitset semmosen alan jolla riittää töitä jotta pystyt elättämään ittes, olipa se sun tuleva ammatti/ala mikä hyvänsä.
VastaaPoistaItsehän sinä omaa elämääsi koskevat päätökset teet, mutta muista se ettei kukaan todellakaan tarkota vähätellä sua tai sun taitoja vaikka niitä "hyviä" neuvoja satelis joka ilmansuunnasta. Haluan vain että valitset viisaasti :)
t. Fiksua leikkivä isosiskosi :D
Jeps, no joo ymmärrän. Oon jo päätökseni tehny että kahtoo pääsenkö sitte sisälle :)
VastaaPoista