little this, more that

En nyt jaksa silleen kirjotella, tosi väsy ja suunta kohti petiä kitaran ja vihon kans.

Oon koittanu ny täsä vähä aikaa kirjotta sellasta jotaki nopiaa kitara piisiä. Nuita hitaampia jo on ja tuntuu ettei nuo bändijäsenet jaksais enää kuunnella yhtään surullista laulua mun tunteista :D.
Jotenki ei saa niinku mitään aikaseks. Haluisin sellasen kunnon riffiin tehtyä ja sitte jotaki more angry you know.
Ei vaan oo vihanen olo tai mitään. Enkä jaksa mistään maailmanrauhasta tai muusta kirjottaa.

Mulla on sellanen periaate että kirjotan vaan sellasta minkä oon ite tuntenu, tai nähny tai pystyn jotenki kuvittelemaan helposti. Siks mikään break up song tai pettämisestä tai tällasetä en voi tai edes halua kirjottaa.
Nuo ehkä onki aika kuluneita aiheita. Todellisia, mutta kuluneita.

Sit kans haluan, jos jostakin tollasesta aika käytetystä aiheesta tekisin jotaki, nii tuua jotaki uutta puolta esiin. Oon tosi ärsyttävä, super itsekriittinen, tarkka ja vaativa ittelle koko säveltämisesä.
En halua käyttää just niitä iiseimpiä riimejä, menee tosi kauan ennenku joku piisi on ees valmis, tai voi se olla valmis, mutta mulle se ei oo tarpeeks hyvä.
Vihaan helppoja ratkasuja, just vaikka riimipareja, enkä ikinä mee matalimman aidan kautta, vaan kierrän saman tien vuoren.

Saattaa mulla olla jotaki joidenki mielestä tehtyjä helppoja ratkasuja, mutta vaan sen takia että ite just tunnen niin, että se kuvaa sen perfectly.

Ehkä siks suurin osa mun laulusta on hitaampia, ja silleen syvällisiä, koska en tee niitä nopeimpia ratkasuja, vaan teen sen jotenki niin monimutkaseks.

Vähä tollanen viha-rakkaus suhe musiikkiin, mutta jos joskus suutun ja luovutan, tuun kohta taas takasi.


Mutta,
           hyvät yöt, to the hole wide world.

#A